Kolumni

Mikko Mäntylä: Kolme keinoa seurasi valmentajatilanteen parantamiseksi

Viimeisen kolmen kuukauden aikana käydessäni konsultoimassa kymmentä eri seuraa viidessä lajissa on eteen tullut sama haaste muodossa tai toisessa lähes joka organisaatiossa.

"Valmentajia ei ole riittävästi ja varsinkin hyvistä sellaisista on huutava pula.”

Seuroissa perinteinen tapa ratkaista ongelmaa on ollut laittaa ilmoitus nettisivuille ja kysyä kaikilta mieleen tulevilta, jos lähtisivät mukaan ohjaustoimintaan. Tulokset ovat kuitenkin usein heikot ja ennen uutta kautta haastava valmentajatilanne on yleensä aina tosiasia.

Miksi seurasi ei saa helposti uusia valmentajia ja vanhoja jatkamaan nykyistä paremmin?

Tämä peruskysymys ongelman syistä jää usein pohtimatta ja sen vuoksi myös oikeat lääkkeet ongelman kuntoon hoitamiseksi on vaikea valita. Helpoiten haasteen ytimeen pääse pureutumaan yksinkertaisella kysymyksellä halutulle ehdokkaalle: ”Miten saisimme Sinut jatkamaan valmennusta seurassamme / tulemaan meille valmentajaksi?”

Kuuntelemalla tarkasti vastauksia löytyvät usein ne selkeät syyt valmentamattomuudelle, joihin seuran tarjoaman ohjaajapestin tulisi sopia. Patenttiratkaisuja on harvassa ja aina olisi hyvä kartoittaa aluksi kyseessä olevan seuran tilanne ominaispiirteineen. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ja sitä silmällä pitäen seuraavat yleisimmästä päästä olevat ohjaajien vastaukset ratkaisuehdotuksineen ovat hyvä lähtökohta valmentajatilanteen parantamiseen.

1. ”Valmennus vie liikaa aikaa. En pysty sitoutumaan neljään harjoitukseen ja kahden sarjan peleihin viikossa.”

Ratkaisu:

”Pystyisitkö sitoutumaan esimerkiksi kahteen päivään ja yhteen sarjaan? Saat myös vaikuttaa harjoituspäiviisi, että sopisivat mahdollisimman hyvin aikatauluusi.”

Mikäli tämä käy tavoitellulle valmentajalle, niin hankitaan ryhmälle apuvalmentaja hoitamaan loput tapahtumat ja tätä kautta saadaan joukkueelle laadukas valmennus aikaan.

2. ”Joudun tekemään töitä kyseiset illat rahoittaakseni opintojani.”

Ratkaisu:

Mitä jos seurassa alettaisiin maksaa valmennuspalkkiota esimerkiksi 10–20 euroa tunnista ja tätä kautta sitoutettaisiin parhaat opiskelijaikäiset ohjaajat?

Pienetkin kausipalkkiot ovat tuntipalkaksi muutettuna usein kilpailukykyisiä muihin tuloshankkimiskeinoihin ja hyvä tapa mahdollistaa valmennusuran jatko siinä vaiheessa, kun lisäansiot olennaisia ohjaajalle.

3. ”Minua ei motivoi muuta kuin huippuryhmät ja tarjoat harraste- / kakkosporukan ohjausta.”

Ratkaisu:

”Millaisella tuntipalkalla olisit valmis tällaista kakkosryhmää ohjaamaan?”

Usein intohimosta kilpaurheiluun toimiva ja pienellä palkkiolla tai kokonaan talkoilla valmentava voi ottaa kakkosjoukkueen tai harrasteryhmän hoitaakseen korvauksen ollessa riittävän hyvä. Muun muassa vahvasti viime vuosikymmeninä kasvanut kuntokeskusten ohjaustoiminta perustuu kokonaan tähän periaatteeseen.

”Kokemus on myös seurapuolella osoittanut, että 20–50 euron tuntipalkalla löytyy hyvä valmentaja yleensä mihin tahansa ryhmään.”

Kuinka paljon parempi valmentajatilanteemme voisi olla, jos rohkeasti kokeilisimme uusia toimintatapoja?

Mikäli maksujen nostaminen seurassa kakkos- ja kolmoskohtien malleissa valmentajapalkkioiden kasvun myötä pelottavat, niin kannattaa miettiä vastaus seuraavaan kysymykseen:

”Onko meidän helpompi myydä jäsenistöllemme huonot tai jopa kokonaan puuttuvat ohjaajat ja halvat maksut vai laadukas valmennus kalliimmalla hinnalla?”

Teksti: Mikko Mäntylä
Mäntylä on seuratoiminnan asiantuntija yli 20 vuoden kokemuksella seurajohtamisesta ja valmentamisesta. Lisää kirjoituksia urheiluseuratoiminnasta löydät hänen blogistaan.

Kuva: Mikko Mäntylä